E-lol-li-nen ja e-lo-ton luon-to
O-sa luon-nos-ta
on
e-lol-lis-ta luon-to-a
ja
o-sa
on
e-lo-ton-ta luon-to-a.
E-lol-li-seen luon-toon
kuu-lu-vat
kas-vit
ja
e-läi-met.
Ne
ot-ta-vat il-mas-ta hap-pe-a
e-li hen-git-tä-vät,
kas-va-vat
ja
liik-ku-vat.
E-lot-to-maan luon-toon
kuu-lu-vat
ve-si,
il-ma,
hiek-ka,
ki-vet
ja
vuo-ret.
E-lo-ton luon-to
ei käy-tä hap-pe-a,
ei syö
ei-kä kas-va.
Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)