Su-ru
Mi-nä o-len su-rul-li-nen,kos-ka
mi-nun lä-hei-se-nion
va-ka-vas-ti sai-ras.
Lää-kä-ri ei voi pa-ran-taa hän-tä.
Lääk-keettai
leik-kaus
ei-vät au-ta.Mi-nun lä-hei-se-ni le-pää vuo-tees-saja
on hy-vin vä-sy-nyt.
Hän pi-ris-tyy,kun
mi-nä
o-len hä-nen vie-rel-lään.
Hän jak-saa pu-hu-a 
vain het-ken,ja
sit-ten hän nu-kah-taa.
On vai-ke-a ym-mär-tää, mik-sisai-rau-des-taei pa-ra-ne? Mik-si
ih-mi-sen täy-tyy kär-si-äja
kuol-la?Su-ru ja ah-dis-tus
pu-ris-taa rin-taaja
it-ket-tää.
O-lo-a hel-pot-taa,kun
voi pu-hu-a a-si-as-ta jon-kun kans-saja
an-taa it-kun tul-la.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa
Kat-so myös:
