Muut-to-lin-nut
Jot-kut lin-nut
o-vat muut-to-lin-tu-ja.
Muut-to-lin-nut len-tä-vät
e-te-lään
syk-syl-lä.
Ke-vääl-lä
ne pa-laa-vat ta-kai-sin
poh-joi-seen
ja
Suo-meen.
En-sim-mäi-si-nä saa-pu-vat
jout-se-net
ja
seu-raa-vak-si
lo-kit.
Myö-hem-min
saa-pu-vat pik-ku-lin-nut
ku-ten
kot-ta-rai-set,
väs-tä-rä-kit
ja pääs-ky-set.
Kot-ta-rai-nen
o-saa mat-ki-a
ih-mi-sen vi-hel-lys-tä ja
mui-den lin-tu-jen lau-lu-a.
Väs-tä-rä-kin
tun-nis-taa
keik-ku-vas-ta pyrs-tös-tä,
ja
pääs-ky-sen
tun-nis-taa
tai-ta-vas-ta
len-nos-ta.
Ke-vääl-lä
ja
ke-säl-lä
lin-nut pe-si-vät.
E-mo mu-nii mu-nat ja hau-too nii-tä,
kun-nes poi-ka-set kuo-riu-tu-vat.
Ke-sän a-i-ka-na
poi-ka-set kas-va-vat ai-kui-sik-si ja op-pi-vat len-tä-mään.
Syk-syl-lä
lin-nut läh-te-vät muut-to-mat-kal-le
e-te-lään.
Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa