Met-sän e-läi-mi-ä
Pit-kä-kor-vai-nen met-sä-jä-nison ta-val-li-sim-pi-a
met-siem-me e-läi-mis-tä.
Tal-vi-sin
jä-nik-sen turk-ki on val-koi-nenja
ke-säi-sinrus-ke-a.Ke-säl-läjä-nis
syö ruo-ho-aja
tal-vel-la
leh-ti-pui-den kuor-ta.
Jä-nis hyp-pii ke-vys-ti
myös lu-mi-han-ges-sa.
Sar-vi-päi-nen hir-vi
on suu-ri e-läin,jol-la
on pit-kät ja-lat.Niin-pä se liik-kuu hel-pos-timyös lu-mes-sa. Hir-vet liik-ku-vat
hä-mä-rän ai-kaan
a-a-mul-la ja
il-lal-la.Tal-vi-sin
hir-vet syö-vät pui-den ok-si-a ja kuor-ta,ke-säl-lä
pui-den leh-ti-äja
tai-mi-a.Ke-säl-lä
met-säs-sä
liik-kuu myös kar-hu.Kar-hun
herk-ku-a o-vat
met-sä-mar-jat,
tou-kat,
muu-ra-hai-setja
hu-na-ja.Jos-kus
kar-hu
voi saa-lis-taa ruu-ak-simyös
hir-ven.Tal-vel-la
kar-hu nuk-kuu tal-vi-un-ta.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa