Ke-sä-lo-ma
Jo-kai-nen tar-vit-see vä-lil-lä
le-po-a ja ai-kaa, jol-loin 
ei tee töi-tä tai o-le kou-lus-sa.
U-seim-mat ih-mi-setle-pää-vät ja o-vat lo-mal-la
ke-säl-lä.Ke-sä-lo-maa voi viet-tää
e-si-mer-kik-si mö-kil-lä.
Siel-lä voi ui-da,
ot-taa a-u-rin-ko-atai
ka-las-taa.
Ret-ki hu-vi-puis-toontai
e-läin-tar-haan
voi ol-la ki-va jut-tu.
E-väs-ret-kel-lä
mais-tu-vat
voi-lei-vät ja
me-hu.
Luon-nos-ta
voi löy-tää myös man-si-koi-taja
va-del-mi-a.
Ke-säl-lä
voi rii-su-a ken-gät ja ol-la pal-jain ja-loin.Ke-säl-lä
saa i-lo-a myös
myös kau-niis-ta ku-kis-ta ja kuk-kien tuok-sus-ta.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa