Kais-li-kon e-lä-mää
Kais-li-kos-sa e-lää
mo-nen-lai-si-a ka-lo-jaja
ma-te-li-joi-ta.
Hau-kija
ah-vene-lä-vät
jär-ves-säja
me-res-sä.
Hau-ki ku-teeläm-pi-miin ran-ta-ve-siin
ke-vääl-lä.Hau-ke-a
voi ka-las-taa e-li pyy-tää ka-tis-kal-la.
Ma-to-on-gel-la voi saa-daah-ve-nen.
Ka-la syö e-li tart-tuu kouk-kuun 
ai-kai-sin a-a-mul-latai
myö-hään il-lal-la.Kais-li-kos-sa viih-ty-vät myös
sam-mak-koja
si-si-lis-ko,jot-ka pyy-dys-tä-vät
hyön-tei-si-ä ja ma-to-ja.Sam-mak-ko e-lää
kos-teis-sa pai-kois-sa,mut-ta
si-si-lis-ko le-kot-te-lee
ki-vel-lä 
au-rin-gon-pais-tees-sa.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa