Ih-mi-nen


Ih-mi-si-ä on mo-nen-ko-koi-si-a
ja
e-ri-i-käi-si-ä.
Hiuk-set voi-vat ol-la suo-rat tai
ki-ha-rat
tai
voi ol-la kal-ju.
I-ho voi ol-la tum-ma
tai
vaa-le-a.
Sil-mät voi-vat ol-la vih-re-ät,
si-ni-set
tai
rus-ke-at.
Jo-ku käyt-tää sil-mä-la-se-ja,
toi-nen liik-kuu pyö-rä-tuo-lil-la.
Ih-mi-sen ke-ho-no-si-a
o-vat
pää,
var-ta-lo
kä-det
ja
ja-lat.
Ke-hon si-säl-lä on e-li-mi-ä,
e-si-mer-kik-si
sy-dän,
mak-sa
ja
keuh-kot.
Sy-dän
on li-has, jo-ka pump-paa
ver-ta
kai-kil-le si-sä-e-li-mil-le
ja li-hak-sil-le.
Ve-ren-kier-ron a-vul-la
ai-vot ja
li-hak-set
saa-vat hap-pe-a.
Il-ma vir-taa
si-sään-hen-gi-tyk-sen a-vul-la
keuh-koi-hin,
ja u-los-hen-gi-tyk-ses-sä pois keuh-kois-ta.
Ai-vo-jen ja
li-has-ten toi-min-ta
tar-vit-see
e-ner-gi-aa.
Si-tä saa
mo-ni-puo-li-ses-ta ruu-as-ta.
Juo-ma
ja
ruo-ka
me-ne-vät
vat-saan.
Vat-sas-ta ruo-ka
jat-kaa mat-kaa
suo-lis-toon.
Ih-mi-sen si-säl-lä on luus-to,
e-si-mer-kik-si sel-kä-ran-ka.
Lui-den ym-pä-ril-lä
on
li-hak-si-a.
Li-has-ten a-vul-la
ih-mi-nen voi liik-ku-a.
Kun ih-mi-nen liik-kuu,
li-hak-set vah-vis-tu-vat.
Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste