Ham-pai-den hoi-to
Kun ham-mas-ta al-kaa sär-ke-ä,
on men-tä-vä
ham-mas-lää-kä-riin.
Ham-mas-lää-kä-ri-käyn-ti
voi vä-hän jän-nit-tää.
Mut-ta kun sär-ke-vä ham-mas
on hoi-det-tu,
niin
o-lo pa-ra-nee.
Kun tu-let ham-mas-lää-kä-riin,
ker-ro ni-me-si
tai
näy-tä Ke-la-kort-ti-si
vas-taa-not-to-vir-kai-li-jal-le.
Hän neu-voo
ti-lan, jos-sa voit o-dot-taa o-maa vuo-ro-a-si.
Ham-mas-lää-kä-ri
pyy-tää si-nu-a is-tu-maan
hoi-to-tuo-liin.
Sit-ten hän pyy-tää
a-vaa-maan suun
ja
al-kaa tut-ki-a ham-pai-ta.
Jos
ham-paas-sa on rei-kä,
se pai-ka-taan.
Po-raa-mi-nen
voi tun-tu-a vä-hän ki-pe-äl-tä.
Jos ham-paan puu-dut-taa,
niin ki-pu-a ei tun-nu.
Oh-je ham-pai-den har-jauk-seen:
Teks-ti ja toi-mi-tus: Nel-la Vir-ta-nen ja Mai-ja Y-lä-tu-pa