Fes-ta-reil-la
Ke-säl-lä
on fes-ta-rei-ta
e-ri puo-lil-la Suo-me-a.
Näis-sä ul-koil-ma-kon-ser-teis-sa
on u-sein mon-ta e-siin-ty-jää.
Fes-ta-reil-la
on
u-sein
nuo-ri-a ih-mi-si-ä
naut-ti-mas-sa mu-sii-kis-ta.
Sin-ne on ki-va
men-nä ka-ve-rei-den kans-sa.
Fes-ta-reil-la muu-siik-ki
soi ko-vaa,
ja se
voi tun-tu-a pa-hal-ta kor-vis-sa.
Sil-loin on hy-vä käyt-tää
kuu-lo-suo-jai-mi-a.
Fes-ta-reil-la
on hy-vä muis-taa muu-ta-ma a-si-a.
On py-syt-tä-vä ka-ve-ri-po-ru-kas-sa
ja
pi-det-tä-vä huo-li,
et-tä ku-kaan ei jää yk-sin.
So-pi-kaa koh-taus-paik-ka,
jos jo-ku sat-tuu ek-sy-mään.
Tar-kis-ta myös,
et-tä kän-nyk-kä-si toi-mii
ja la-taa se tar-vit-ta-es-sa.
O-ta ra-haa vain sen ver-ran,
et-tä voit
os-taa ruo-kaa.
Fes-ta-reil-la on
jär-jes-tyk-sen-val-vo-ji-a
ja
en-si-a-pu-hen-ki-lös-tö-ä.
He
neu-vo-vat ja aut-ta-vat,
jos tar-vit-set a-pu-a.
Teks-ti: Nel-la Vir-ta-nen ja Mai-ja Y-lä-tu-pa