Sa-nan-las-kut
Yh-des-tä kor-vas-ta si-sään, 
toi-ses-ta u-los.
Suu 
va-leh-te-lee,mut-ta
sil-mät 
pu-hu-vat tot-ta.
Al-ku
a-i-na han-ka-laa,
lo-pus-sa
kii-tos sei-soo.
Pa-ta 
kat-ti-laa 
soi-maa.
O-ma 
ko-ti
kul-lan kal-lis.
Ä-lä 
os-ta
si-kaa
sä-kis-sä.
"Hap-pa-mi-a",
sa-noi
ket-tu
pih-la-jan-mar-jois-ta.
Vai-ke-ne-mi-nenon
myön-ty-mi-sen merk-ki.
Suo 
siel-lä,
ve-te-lä
tääl-lä.
"Huh hel-let-tä",sa-noi
jä-nis
pak-ka-sel-la.
Eiläm-min 
lui-ta
ri-ko.
Pais-taa se au-rin-ko
ri-su-ka-saan-kin.
Vie-ri-vä
ki-viei
sam-ma-loi-du.
Kyl-mä 
kah-vi
kau-nis-taa.
Mo-ni kak-ku pääl-tä
kau-nis.Ei
kuk-ko
käs-kien
lau-la.
Ai-dan ta-ka-na
ruo-ho-kinon
vih-re-äm-pää.Kyl-lä
ke-sä
kui-vaa,min-kä
kas-taa.
On-ni yk-sil-lä,ke-sä
kai-kil-la.
Kak-si kär-päs-tä
yh-del-lä is-kul-la.Ei o-le
koi-raa 
kar-voi-hin
kat-so-mis-ta.
Hais-ta
en-sin,
mais-ta
sit-ten.
He-del-mis-tään puu
tun-ne-taan.
Jo-ka toi-sel-le kuop-paa kai-vaa,
se it-se sii-hen lan-ke-aa.
Kier-tääkuin
kis-sa
kuu-maa 
puu-ro-a.