Luon-to syk-syl-lä
Syk-syon
kau-nis
vuo-den-ai-ka,kun
pui-den leh-det 
muut-tu-vat vä-rik-käik-si.
Lo-pul-taleh-det pu-to-a-vat maa-hanja
al-ka-vat maa-tu-a e-li muut-tu-a mul-lak-si.Uu-si mul-ta 
lan-noit-taa maa-ta,jot-ta
kas-vit jak-sa-vat kas-vaa
seu-raa-va-na vuon-na.
Syk-syl-lä
kyp-sy-vät myös o-me-nat
puu-tar-has-saja
puo-lu-kat 
met-säs-sä.
Mo-net met-sän e-läi-met ja lin-nut
syö-vät he-del-mi-ä 
ja mar-jo-ja.Syk-syn a-i-ka-na
muut-to-lin-nut len-tä-vät
e-te-lään.E-te-läs-säon
ke-säi-sen 
läm-min-tä,kun
poh-joi-ses-sa on
tal-vija
kyl-mää.Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)