Leh-ti-puut
Koi-vu,
pih-la-jaja
vaah-te-rao-vat
leh-ti-pui-ta,joi-ta
on
mo-nil-la pi-hoil-la.Pui-den ja 
kas-vien vih-re-ät leh-det
o-vat tär-kei-tä
ih-mi-sil-le, e-läi-mil-le ja kas-veil-le.Kas-vi
yh-dis-tää vet-tä ja hii-li-di-ok-si-di-a au-rin-gon va-lon a-vul-la.Sii-nä
syn-tyy
ra-vin-to-a kas-vil-lese-kä
hap-pe-a il-maan.
Syk-syl-lä
maa
jää-tyyja
puun juu-ret 
ei-vät saa vet-tä.Sik-si
puu pu-dot-taa leh-ten-sä.
Jo tal-vel-la
puun ok-sas-sa
voi näh-dä
sil-mut. 
Sil-muis-ta
kas-va-vat uu-det leh-det,
kun on ke-vät.
Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)