Ku-kat
Kuk-ka-kas-veil-la
on
ku-kat,
joi-den
te-rä-leh-det
o-vat
u-sein
vä-rik-käi-tä.
Vä-rit ja me-si
hou-kut-te-le-vat hyön-tei-si-ä kuk-kaan.
Mo-net hyön-tei-set
i-me-vät ra-vin-nok-seen
met-tä.
Me-hi-läi-set te-ke-vät
me-des-tä hu-na-jaa.
Kun hyön-tei-nen len-tää kas-vis-ta toi-seen,
se kul-jet-taa
sa-mal-la
kas-vin sii-te-pö-ly-ä.
Kai-kis-sa kuk-ka-kas-veis-sa
on
he-teet
ja
e-mi.
He-teet
tuot-ta-vat sii-te-pö-ly-ä.
Kun sii-te-pö-ly-hiuk-ka-set
tart-tu-vat
e-miin,
sie-men-ko-das-sa
al-kaa ke-hit-ty-ä
sie-me-ni-ä.
Kun sie-me-net
o-vat kyp-si-ä, ne len-tä-vät tuu-len mu-ka-na.
Maas-sa
sie-men i-tää
ja
kas-vaa uu-dek-si kas-vik-si.
Kuk-ki-a on mo-nen-lai-si-a.
Kuk-ka-var-res-sa voi kas-vaa
vain yk-si kuk-ka
tai
u-se-an ku-kan ku-kin-to.
Kuk-kien te-rä-leh-det
voi-vat ol-la
ruu-su-mai-si-a,
kel-lo-mai-si-a
tai kie-li-mäi-si-ä.
Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)