Kas-vit tal-vel-la
Syk-syl-lä
suu-rin o-sa kas-veis-ta
kuih-tuuja
puut pu-dot-ta-vat leh-ten-sä. 
Sil-mut py-sy-vät e-los-sa
pui-den ok-sis-sa myös tal-vel-la.
Ke-vääl-läsil-muis-ta
kas-va-vat uu-det leh-det.
Mo-net kas-vit
sel-vi-ä-vät
tal-ves-ta ja pak-ka-ses-ta,kos-ka
ne o-vat ke-rän-neet ke-säl-lä ra-vin-to-a
juu-riin tai si-pu-lei-hin.E-si-mer-kik-si
nar-sis-seil-laja
tulp-paa-neil-la on si-pu-li
maan al-la.Kun
lu-mi su-laake-vääl-lä,
kas-vit al-ka-vat kas-vaa.
Joi-den-kin kas-vien var-ret
kui-vu-vat jäy-kik-si,ja
kas-vi se-kä sen sie-men-ko-dat jää-vät pys-tyyn.Kun lu-mi peit-tää maan,
lin-nut syö-vät sie-me-netsie-men-ko-dis-ta.
Ha-vu-puut ku-ten kuu-si ja
män-ty
py-sy-vät vih-rei-nämyös tal-vel-la.Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)