E-läi-met
Maa-pal-lol-la
e-lää mo-nen-lai-si-a e-läi-mi-ä.
Toi-set e-lä-vät
maan pin-nal-laja
toi-set 
maan al-la.
Mo-net e-läi-met 
e-lä-vät ve-des-sä.
E-läi-met voi-vat liik-ku-a
kä-ve-le-mäl-lä,
len-tä-mäl-lä,
ryö-mi-mäl-lätai
ui-mal-la.E-läi-met
ryh-mi-tel-lään
sel-kä-ran-kai-siin ja
sel-kä-ran-gat-to-miin.Sel-kä-ran-kai-si-a e-läi-mi-ä o-vat
ni-säk-käät,
lin-nut,
ka-latja
ma-te-li-jat.Sel-kä-ran-gat-to-mi-a e-läi-mi-äo-vat
hä-mä-häk-kie-läi-met,
hyön-tei-set,
nil-vi-äi-set,
ma-dotja
ma-nee-tit.
Ni-säk-käi-tä o-vat e-läi-met, 
jot-ka syn-nyt-tä-vät e-lä-vät poi-ka-set. 
Ni-säk-käil-lä on ni-sät,jois-ta
nii-den poi-ka-set saa-vat ra-vin-to-a.
Lin-nut puo-les-taan mu-ni-vat mu-nat, 
jois-ta poi-ka-set kuo-riu-tu-vat. 
E-läi-met voi-vat ol-la
kas-vin-syö-ji-ä,
li-han-syö-ji-ätai
se-ka-syö-ji-ä.
Hir-vion
kas-vin-syö-jä, se syö
puun kuor-ta ja leh-ti-ä.
Su-sion
li-han-syö-jä,se syö
jä-nik-si-ä,
peu-ro-jaja
hir-vi-ä.
Kar-huon
se-ka-syö-jä,se syö
mar-jo-ja,
touk-ki-aja jos-kus
myös hir-ven.
E-läi-metvoi-daan ryh-mi-tel-lämyös
vil-lie-läi-miinja
ke-syi-hin e-li ko-ti-e-läi-miin.Ko-ti-e-läi-miinkuu-lu-vat
maa-ta-lou-den e-läi-metja
lem-mik-kie-läi-met.
Vil-lie-läi-met e-lä-vät va-pai-na luon-nos-sa.
Suo-men 
luon-nos-sa e-lä-vät muun mu-as-sa
kar-hu,
hir-vi,
ket-tuja
sii-li.
O-sa
vil-lie-läi-mis-täon
suo-jel-tu e-li rau-hoi-tet-tu.
E-si-mer-ki-ki-si Sai-maan-norp-paja
sii-lio-vat
rau-hoi-tet-tu-ja Suo-mes-sa.Rau-hoi-tet-tu-ja e-läi-mi-ä
ei saa
sul-ke-a häk-kiinei-kä
met-säs-tää.
Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - Ym-pä-ris-tö- ja luon-non-tie-to (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)