Räy-hä-päi-vä
Tä-nään
on
mi-nul-la
räy-hä-päi-vä,
ei viih-dy huu-lil-la hy-myn-häi-vä.
Suus-ta kuu-luu vain mu-ri-naa,
lau-lut-kin
tur-haa lu-ri-naa.
Ku-ka vei
i-lon ja nau-run?
I-lo
läh-ti li-pet-tiin,
nau-ru
kaar-si kor-keuk-siin.
Har-mi
ti-lal-le hyp-pä-si,
kiuk-ku sy-liin kii-pe-si.
Ku-ka vei
i-lon ja nau-run?
Ras-kas-ta on
rä-his-tä,
kurk-ku kä-he-ä-nä
kä-his-tä.
Tu-li-si-pa
ta-kai-sin
hy-myn-häi-vä,
o-li-si-pa
huo-men-na
hy-vä päi-vä.
Tul-kaa ta-kai-sin
i-lo ja nau-ru!
Lo-ru: Ka-ti Sö-der-berg