Mi-nä
Mi-nä o-len
ih-mi-nen,
en
po-ro
en-kä
per-ho-nen.
Pyö-re-ä
on
mi-nun
pää,
si-tä
hat-tu
läm-mit-tää.
Pääs-sä
hiuk-set,
kor-vat,
suu,
sil-mät,
ne-nä
se-kä leu-ka-luu.
Mi-nä
o-len
ih-mi-nen,
en
ka-la
en-kä
kär-pä-nen.
E-des-sä
vat-sa,
ta-ka-na
pep-pu,
o-len
sit-ten
tyt-tö
tai hep-pu.
Kä-det
ja
sor-met
viit-to-vat
hei,
ja-lat
ei-kä
var-paat
pu-hu
ei.
Lo-ru: Ka-ti Sö-der-berg