Uk-ko-nen
Sa-la-moin-ti-a uk-ko-sel-la.Uk-ko-si-aon y-leen-sä
ko-vien hel-tei-den
jäl-keen.
Kun läm-min ja kos-te-a
il-ma
nou-see maas-ta y-lös-päin,
tai-vaal-le ke-hit-tyyuk-kos-pil-vi-ä.Uk-kos-pil-ves-säon
ve-si-pi-sa-roi-ta,
lu-mi-hiu-ta-lei-taja
jos-kus myös
ra-kei-ta.Kun on uk-ko-nen e-li uk-kos-taa,
nä-et en-sin
sa-la-man.Sen jäl-keen
kuu-let jy-ri-nän.Kun uk-kos-taa,
ä-lä me-ne
ve-nei-le-mään,
ui-maantai
kor-ke-an puun lä-hel-le.Uk-ko-sel-la
kan-nat-taa
py-sy-ä si-sä-ti-lois-satai
au-tos-sa.Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - fy-siik-kaa ja ke-mi-aa (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)