Kai-ku ja e-läi-met
Del-fii-ne-jä me-res-sä.
Le-pa-kot,
del-fii-nitja
va-laathyö-dyn-tä-vät
kai-ku-a.Le-pa-kot 
nä-ke-vät huo-nos-ti,mut-ta ne
pääs-te-le-vät hy-vin kor-kei-ta ää-ni-ä.Kun
le-pa-kon ää-ni o-suu
hyön-tei-seen,syn-tyy kai-ku.Näin
le-pak-ko
tie-tää, mis-sähyön-tei-nen on.
Ih-mi-sethyö-dyn-tä-vät kai-ku-ae-si-mer-kik-si
ka-las-tuk-ses-sa. 
Ka-las-tu-sa-luk-sis-sa on
kai-ku-luo-tai-met,joil-la
lä-he-te-tään ä-ä-ni-ä
ve-teen.Kun
ää-net o-su-vato-su-vat
ka-la-par-veen,
ka-las-ta-jat
nä-ke-vät sen tie-to-ko-neel-ta.Sil-loin
ka-las-ta-jat tie-tä-vät, mi-hin
ver-kot
kan-nat-taa las-ke-a.Kai-ku-luo-tai-men a-vul-la
voi-daan myös mi-ta-ta,kuin-ka
sy-vää ve-des-säon.
Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - fy-siik-ka ja ke-mi-a (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)