Vil-ja-pel-to
Pel-loil-la vil-jel-lään
kau-raa,
oh-raa,
ruis-taja
veh-nää.
Ke-sän lo-pul-la
vil-ja-pel-to kel-las-tuu, kun
vil-ja kyp-syy.Kun vil-ja on kyp-sää,se
pui-daan.Pui-mu-ri ke-rää vil-jan jy-vät e-li sie-me-net.
Jy-vis-täteh-dään
jau-ho-ja ja
hiu-ta-lei-ta.Jau-hois-ta
voi lei-po-a
mo-nen-lai-si-a kak-ku-jaja
lei-pää.Hiu-ta-leis-ta
voi keit-tää
puu-ro-a.
Vil-jan jy-vi-ä
voi syöt-tää myös lin-nuil-le.Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa