Lep-pä-ker-tun huo-li
Nei-ti
Kert-tu Lep-pä-nen,
i-son
ki-ven
juu-res-sa
puu-ro-lu-sik-ka
huu-les-sa.
Yl-lä
pal-lo-pai-ta
pu-na-mus-ta,
kai-paa
Kert-tu
loh-du-tus-ta.
Ei
mais-tu
puu-ro
Ker-tul-le,
äi-din
ja
i-sän
ter-tul-le.
"Sai-si-pa
vä-lil-lä
vaik-ka
pit-saa,
ai-nai-nen
puu-ro
kiin-ni hit-saa",
tuu-mii
Kert-tu
miet-teet
me-nus-sa
huu-maa-vat tuok-sut
jo
ne-nus-sa.
Lo-ru: Ka-ti Sö-der-berg