Op-tiik-ka
Op-tiik-ka on
va-lo-op-pi-a.
Ih-mi-nen nä-kee
vä-re-jä,
muo-to-jaja
e-si-nei-tä,kos-ka
va-lokul-kee e-si-neis-tä 
sil-miin.
Ih-mi-nen ha-vait-see sil-mil-lä,mut-ta vas-ta
a-i-vois-sa
ha-vain-nos-ta syn-tyy ku-va.
E-ri-lai-set pin-natja
e-ri-lai-set ma-te-ri-aa-lithei-jas-ta-vat va-lo-a
e-ri ta-voil-la.
Me-tal-lit
kiil-tä-vät.
Pei-lis-tä 
nä-kee pei-li-ku-van.
Pa-pe-ri
ja kan-gasnäyt-tä-vät
e-ri-lai-sil-ta kuin
ve-si,
puu 
ja ki-vi.Ve-si ja
il-ma
o-vat lä-pi-nä-ky-vi-ä.Sil-ti
tai-vas
näyt-tääy-leen-sä
si-ni-sel-tä.
Myös me-rinäyt-tää si-ni-sel-täja jos-kus taas
vih-re-äl-tä.Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - fy-siik-ka ja ke-mi-a (www.o-pi-ke.fi)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)