A-kus-tiik-ka
A-kus-tiik-katut-kii
ä-än-tä ja mi-ten ää-net ko-e-taan.Ih-mi-nen kuu-lee ää-net
kor-vien a-vul-la.Kun
lait-taa kä-den kor-va-leh-den taak-se,ää-net kuu-lu-vat
pa-rem-min.
Jos-kus voi kuis-ka-ta suo-raan kor-vaan.
Ää-nen-voi-mak-kuut-ta mi-ta-taan
de-si-be-leil-lä.Hy-vin
ma-ta-latja
kor-ke-at ää-netse-kä
ko-vat ää-net
ai-heut-ta-vat ih-mi-sel-le st-res-si-ä.Ko-vat ää-net
voi-vat vau-ri-oit-taa kuu-lo-aja
a-i-heut-taa kuu-lo-vam-man.
Ko-va-ää-ni-nen mu-siik-ki
tun-tuu ki-pu-na kor-vis-sa.
Sil-loin kan-nat-taa käyt-tää
kuu-lo-suo-jai-mi-a.
Ää-ni 
liik-kuu a-al-toi-na
il-mas-sa.
Kun ää-ni-aal-lot tör-mää-vät es-tee-seen, ne kim-po-a-vat ta-kai-sin. 
Sii-tä syn-tyy kai-ku-ää-ni, 
kun huu-dat niin kai-ku vas-taa.
E-ri-lai-set ma-te-ri-aa-littuot-ta-vat
e-ri-lai-senkai-ku-ää-nen.Läh-de: Ma-ri-a Sjöb-lom: Päi-vän-sel-vää - fy-siik-ka ja ke-mi-a (O-pi-ke)
Toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa (Pa-pu-net)